Riistapula.

Ennen kuin aloitan, kerron, että kirjoitan AINA varjoklaanin näkökulmasta, eivätkä kaikki hahmot ole kirjoista.
------------------------
Sumutähden huuto täytti koko leirin, ja  oli selvää,  että kaikkien pitäisi mennä nyt Suurkivelle. Kuparikorva hermostui. Hän ei koskaan ollut nähnyt päälikköään noin huolestuneena. Olihan se kaikille selvää, että tämänhetkinen riistapula oli pahin kaikista, mutta Sumutähden ilme oli jo kauhistuttava.
"Kaikkihan te tiedätte, että metsässä vallitsee vakava riistapula. Sen takia pennuistamme ei kehity vahvoja oppilaita, eivätkä soturit jaksa taistella. Tuuliklaanin alueella on eniten riistaa, mutta koska heidän metsänsä on pelkkää kiveä ja kantoa, eikä yhtään puuta, sinne hyökkääminen voi olla vakava virhe."
"Mutta eikö aina pidä yrittää?"
Pienikokoinen oppilas, nimeltään Kultatassu huusi pienellä vikisevällä äänellään ihan aukion perimmäisestä nurkasta.
"Niin, Kultatassu, niin..."
Sumutähti mutisi vakava ilme jo vanhuuden harmailla kasvoillaan.
"ei kuitenkaan ole muuta mahdollisuutta.Tiikerikynsi, Kuparikorva, Liekkiturkki, Leijonamieli, Korpinkynsi, Täpläkorva ja Rastashäntä lähtevät minun lisäkseni pyydystämään riistaa heidän alueeltaan.Huomenna, auringon-nousun aikaan"
Sumutähti loikkasi alas ja paineli pää alaspäin painuneena päälikönpesään.
Leirissä kohtasi hiljaisuus. Vain Tiikerikynsi mutisi lähtevänsä metsälle, josko koittaisi hyvä onni.
--------------------
Tämä oli lyhyt, koska ei ollut varsinainen luku. Pelkkä *Juonen* pätkä, joten seuraavasta tulee ainakin kaksikertainen :3